19 huhtikuuta 2018

Kirjoitelmia nro. 6 || Perheeni

Äitini

Olit se, joka tunsi ensimmäisen kosketukseni.
Olit se, joka piti minua ensimmäisen kerran sylissään.
Sanoit rakastavasi minua
ja tekisit mitä vain puolestani.

Olit se, joka näki minun itkevän
ja nauravan.
Olit se, joka valvoi että sain unta.
Olit se, joka kietoi minut peittoon iltaisin.

Olit se, joka kuuli ensimmäiset sanani
ja näki ensimmäisen hampaani.
Olit se, joka pidätteli henkeä ottaessani ensi askeleet.
Olit se, joka opetti minulle oikean ja väärän.

Olet se, joka tietää jos minulla on jokin hätänä
ja ole se, jolle soitan heti.
Olet onnellinen puolestani.
Olet ylpeä tytöstäsi.

Isäni

Olit se, joka sanoi ettei tarvitse pelätä
kun sanoin pelkääväni pimeää.
Olit se, jonka sormesta otin kiinni kun kävelimme.
Nauroit kun laitoin isot silmälasisi päähän
ja juoksin ympäri olohuonetta.

Rakensit minulle oman mikroauton.
Olit se, jonka kanssa ajoimme moottorikelkalla umpihangella.
Olit se, jonka kanssa touhusimme autotallissa,
Vitsailemme ja nauramme yhdessä.

Olet kuin ihmemies.
Tiedän että voin pyytää sinulta apua,
keksit ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Olet minun sankarini, oikea McGyver.
Vaikka olenkin jo aikuinen, pidät minua aina sinun pikkutyttönä.

Siskoni

Olit ensimmäinen ystäväni
ja se tärkein niistä.
Leikit kanssani ja opastit minua.
Keksit aina kaikkea hauskaa tekemistä.

Vaikka olemme kuin yö ja päivä,
olemme siskoja ja sitä sidettä ei riko mikään.
Vaikka saatoin joskus olla hieman ärsyttävä,
kun yritit opiskella ja minä laitoin stereot täysille.
Annoit minulle purkkaa ja ei kerrottu äidille,
se oli meidän pieni salaisuus.

Sanomme asioita yhteen ääneen ja nauramme.
Vitsailemme ja parannamme maailmaa saunanlauteilla.
Olemme toistemme tukena ja turvana.
Joskus riitelemme,
pian kuitenkin itkemme ja sovimme.
Olet maailman paras sisko.